Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

Hoitokirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Luna

02.07.2018 16:37
|| 02.06.2018 || Liljantytön Henkäys ||

Kävelen takaisin ravitalliin hakemaan tavarani. Ida on siirtynyt puhdistamaan valjaita.
"Heippa, mä lähden nyt", virkon.
"Odota. Voisiksä käydä vähän ratsastelemassa Hiljalla kentällä, ihan vaan käyntiä, ravia, ympyröitä ja vähän laukkaan ja niin edelleen?" Ida ehdottaa. Laske reppuni lattialle.
"No voisinhan mä", virnistän. Nappaan mukaan Hiljan satulan, suitset ja harjapakin ja marssin tamman karsinalle. Lasken varusteet karsinan eteen, raotan ovea ja astun sisään karsinaan.
"No mutta hei Hilja", tervehdin lempeästi tammaa, joka on tunnetusti säikky. Se pyöräyttää korviaan ja painaa turpansa käteeni. Se hörähtää hiljaa ja sitten säikähtää jonkun hirnahdusta. Otan tamman harjapakista harjan ja suan.
"Höpsö", naurahdan suomenhevoselle ja alan harjaamaan Hiljaa.
~
Harjauksen aikana tamma on rentoutunut joten kannan satulan karsinaan. Varovasti lautanen Hiljan selkään ja laitan satulavyön ensimmäisiin reikiin. Sitten otan suitset, aukaisen sen niputuksesta ja puen ne Hiljalle - ongelmitta. Se on hieman säpsy, mutta se kuuluu tamman luonteeseen. Suljen karsinan oven, käyn nappaamassa satulahuoneesta kypärän, turvaliivin ja raipan ja menen takaisin tamman karsinalle. Puen sotavarustuksen ja olen valmis.
~
Talutan pörisevän tamman kaartoon ja kiristän vyötä parilla reiällä. Hilja pullistelee, mutta saan kuin saankin satulavyön sopivan kokoiseksi. Lasken jalustimet, nousen selkään ja lyhyemmän jalustimia. Olen valmis, joten otan pitkät ohjat, raipan sisäkäteen ja annan varovasti pohkeita. Korvat pystyssä tamma lähtee käynnissä liikkeelle. Uralla alan heti taivuttelemaan tammaa, volteilla, pääty-ympyröillä ja käyttämällä sisäpohjetta aina kulmissa. Nostan ravin ja yritän istua siinä, mutta liian isoa se on minun makuuni ainakin. Joten tyydyn keventämään ja toistan harjoituksia. Teen kokorataleikkaa kuvion E:stä M:ään ja vaihdan kevennyksen. Jatkan taas Hiljan pyöristämistä. Se työskentelee parhaansa mukaan, vaikka se mulkoilee estevarastoa ja tarhoja. Hidastan sen käyntiin ja annan vapaampaa ohjaa. Huokaisen ja vaihdan suunnan voltilla. Sitten keräilen ohjat ja aion nostaa ravin, mutta Hilja pysähtyy. Se tarkkailee isoa kiveä kentän aidan vierellä. Kannustan tamman kuitenkin hyvin isoon raviin ja juoksemme ympäri kenttää kuin pikajuna ennen kuin saan Hiljan taas hallintaan. Säikky tamma vilkuilee yhä kiveä ja varastoa, mutta panen sen taas töihin. Jään pääty-ympyrälle ja yritän laukata ympyrän suljetun puolen - turhaan. Hilja vain kiihdyttää ravia ja lopulta siirrän tamman loppukäynteihin. Nyt Hilja vain mulkoilee kiveä. Kiitän sitä ja huokaisen hiljaa. Se ei ollut parhaita ratsastuskertojani, mutta hyvin opettavainen tuokio. Käännän Hiljan kaartoon, nostan jalustimet, löysään vyötä reiällä nostan ohjat kaulalta ja talutan tamman talliin. Olen ihan puhki ja onneksi Ida saapuu paikalle.
"Mä voin hoitaa Hiljan nyt, mene sinä vain lepäämään!" Nainen käskee ja tarttuu Hiljaa ohjista. Kiitollisena luikin taukotilaan, yhä tomaattinaamana.

Nimi: Luna

02.07.2018 15:53
|| 02.06.2018 || Taivaan Myrskyvaroitus ||

Iloisesti viheltäen kävelen uudistuneen Uudenkuun, tai nykyään ravitalli Uudenkuun, pihalle. Parkkipaikan takaa paljastuvat ravitalli, ratsutalli sekä päärakennus. Ratsutallin ja kentän välissä on polku, jonka varrella on estevarasto. Kentän vierellä on pihatto tarhoineen sekä kaikki muut tarhat, joita onkin aika monta. Hymyilen pihattotarhassa laukkaavalle hevoselle, jonka nimeä en tähän hätään muista. Taisi olla Bella, en ole varma. Yhä hymyillen astelen ravitalliin. Ida on puhdistamassa karsinaa, joka on heti oven vieressä vasemmalla. Kävelen karsinan luo ja nojaan oveen.
"Hei", sanon iloisesti Idalle.
"Ai hei", nainen vastaa yllättyneesti.
"Tämäpä mukava yllätys. Mitä kuuluu?" Ida jatkaa.
"Ihan hyvää, kiitos vain. Ajattelin käväistä täällä ja kysäistä, voisinko ajaa vaikkapa...", Pidän pienen tauon.
"Myrskyä", lopetan. Niinpä niin. Myrsky. Minun ikioma hoitsuni. Tai no, ei enään. Myrsky OLI minun ikioma hoitsuni. Sitten lopetin ajan puutteessa ihanan orhen hoitamisen ja nyt olen taas täällä, häntä koipien välissä kyselemässä voisinko ajaa sillä ihan muuten vaan. Huokaisen. Ida ei hetkeen vastaa mitään, ja olen sanomassa asiani uudelleen, kun hän aukaisee suunsa.
"No, kyllähän se käy, jos sinulla vain on aikaa", Ida aloittaa.
"Kyllä, kyllä minulla aikaa on. Enhän olisi muu...", Aloitan.
"Totta kai. Voisit mennä vaikkapa... No siis, voit mennä Myrskyllä tekemässä pienen maastolenkin. Ajaen", Ida keskeyttää ja jatkaa lannanluontia. Nyökkään ja lähden haahuilemaan tallissa. Pian löydän Myrskyn karsinan ja onnekseni se on siellä. Menen lähemmäksi.
"Hei poika", hymisen ja pujotan käteni kalterien välistä silittääkseni Myrskyä. Heiniä pureskeleva ori taitaa miettiä mitä tuttua minussa on, kunnes se muistaa minut. Se nimittäin nostaa päänsä ylös, hirnahtaa isoon ääneen ja jää tuijottamaan minua. Hymyilen. Voi pikku Myrskyä... Sitten menen hakemaan hoitovälineitä.
~
Hivenen "hetki" menee orin hoitamisessa, mutta tappelun voittajana, sain kuin sainkin Myrskyn hoidettua. Vaikka käteen saattaisi jäädä ikävännäköinen mustelma, ei se haittaa. Sain orin myös valjastettua ja talutan sitä parhaillaan ulos jotta voisin peruuttaa sen kärryjen eteen. Myrsky pärskähtää kun se on kärryjen aisojen välissä. Sitten satatuhatta remmiä ja rinksua pitää laittaa paikoilleen. Kun olen valmis, Myrsky näyttää siltä miltä pitääkin. Huokaisen helpotuksesta ja istahdan kuskin paikalle. Ai niin, raippa. Facepalmin saattelemana talutan Myrskyä tallia kohti, mutta maassa lojuu yksi. Nappaan sen ja istu taas kuskin paikalle. Otan hieman ohjia ja maiskautan Myrskylle. Ori lähtee pärskähtäen eteenpäin. Tiedänkin jo minne mennä. Ohjaan Myrskyn tien reunaan ja otan ajo-ohjat kunnolla tuntumalle. Mieleeni nimittäin muistuu, kun minä, Rose ja Allu olimme... Noh, en halua muistella sitä. Reippaasti kävelemme eteenpäin ja huomaan metsätien, joka kääntyy pois autotieltä. Se näyttää ajokelpoiselta, joten käännän Myrskyn sinne. Leppoisasti kävelemme tietä pitkin, kunnes maiskutan Myrskyn raviin. Ori lähtee reippaaseen raviin ja etenemme nopeasti. Tuuli puhaltaa kasvoihini, ja Myrsky pärskii innoissaan kiihdyttäen vauhtia vähän väliä. Linnut laulavat ja kesäaurinko porottaa orhen mustasta karvasta. Muistaakseni tämä reitti kiertää tallit, mutta nyt en sitä muistele. Nautin vauhdista, tuulesta, kesästä, Myrskystä... Itse asiassa nautin koko retkestä. Naurahdan itsekseni ja Myrskyn toinen korva kääntyy minuun päin. Iloisena pidätän orhen käyntiin, sillä ravasimme varmaan vartin yhteen menoon. Annan löysempää ohjaa, ja pian tallustamme autotie reunalla, kohti talleja. Koska autoja ei näy, en ota ohjiakaan tuntumalle ja suoraan sanoen löntystylemme Uudenkuun pihaan. Pihalla on Perho, Myrskyn omistaja ja toinen Ravitalli Uudenkuun omistaja. Pysäytän Myrskyn Perhon kohdalle.
"Hei, olit lenkillä?" Perho tervehtii ja silittää Myrskyä kaulalta.
"Kyllä vain", sanon iloisesti ja kapuan alas kärryiltä Myrskyn pään luokse.
"Kiitos paljon. Minä voin hoitaa sen", Perho sanoo. Hän maiskautaa orille, mutta se ei liiku. Myrsky tuijottaa minua hetken ja sitten hamuaa naamani. Naurahdan Perholle:
"Se kiitti minua"
Perho nyökkää ja lähtee kävelemään Myrskyn kanssa kohti tallia. Olen ikionnelinen.

Tämä on virtuaalitalli, eikä mitään tapahdu oikeasti. Hevoset ovat virtuaalihevosia (virtuaalihevonen), eikä hevosten tiedot liity kuvien hevosiin. 

©2019 ravitalli Uusikuu - suntuubi.com